Fiscales

Fiscales Oy on verotuksen, yhtiöoikeuden, laskentatoimen ja yrityskauppojen osaava ja vastuullinen asiantuntija.

Valikko

Uutiskirje 28.6.2012

Siirtohinnoittelussa  markkinaehtoperiaatetta noudatettava myös kotimaisissa liiketoimissa

Siirtohinnoittelulla  tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa.  Konsernin sisäisiä liiketoimia ovat esimerkiksi rahoitustoimet, kuten yhtiöiden  väliset lainat, tavaroiden tai palvelujen myynti tai korvaus aineettomien  oikeuksien hyödyntämisestä.

Siirtohinnoittelun  perusperiaatteena on markkinaehtoperiaate, jonka mukaan etuyhteydessä olevien  osapuolten välisissä liiketoimissa on noudatettava samoja hinnoittelu- ja muita  ehtoja, joita käytettäisiin vastaavissa olosuhteissa toisistaan riippumattomien  osapuolten välillä.  Yritykset ovat  etuyhteydessä, jos toisella osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta  tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa  määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa.

Siirtohinnoittelu  mielletään usein pelkästään konsernin sisäisiin, rajat ylittäviin liiketoimiin.  Markkinaehtoperiaatetta tulee kuitenkin noudattaa myös kahden suomalaisen etuyhteydessä  olevan yrityksen välisissä liiketoimissa. Verotusmenettelystä annetun lain  (VML) 31 §:ssä säädetään siirtohinnoitteluoikaisusta, jos siirtohinnoittelussa  on poikettu markkinaehtoperiaatteesta, jonka johdosta verovelvollisen  verotettava tulo on pienentynyt tai tappio suurentunut. Ko. säännöksen mukaan  veroviranomaisilla on oikeus oikaista yhtiön tulo sellaiseksi kuin jos  markkinaehtoperiaatetta olisi noudatettu. Tällöin tuloon lisätään määrä, joka  olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien  osapuolten välillä olisi sovittu.

Verovelvollisen  on lisäksi edellytysten täyttyessä dokumentoitava etuyhteysyritysten välillä  tehdyt liiketoimet. VML 14a §:n mukaan dokumentointivelvollisuus koskee vain  sellaisia etuyhteydessä tehtyjä liiketoimia, joissa liiketoimen toinen osapuoli  on ulkomaalainen. Edellytys voi täyttyä myös ulkomaalaisen yrityksen ja sen  Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan välisissä liiketoimissa. Dokumentointivelvollisuus  ei koske kuitenkaan lainkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pienellä ja  keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on alle  250 henkilöä ja jonka liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen  loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Lisäksi vapauttamisen edellytyksenä on,  että yrityksen tulee täyttää mikroyritysten sekä pk-yritysten määritelmästä  annetussa komission suosituksessa (2003/361/EY) tarkoitetut yrityksen  riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pk-yrityksen  tunnusmerkit – kuten että kokorajojen ylittymistä arvioitaessa otetaan huomioon  koko konsernin taloudelliset tiedot.

VML  14b §:ssä on lueteltu tiedot, jotka siirtohinnoitteludokumentointiin on sisällytettävä.  Verovelvollisen on esitettävä siirtohinnoitteludokumentointi 60 päivän kuluessa  veroviranomaisen pyynnöstä. Verovuoden siirtohinnoitteludokumentointi on  kuitenkin oltava esitettävissä aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua  tilikauden päättymisestä. Siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuden  laiminlyönnistä voidaan VML 32 §:n 4 momentin perusteella määrätä  verovelvolliselle enintään 25 000 euron suuruinen veronkorotus.  Veronkorotus voidaan määrätä myös, jos verovelvollinen on esittänyt siirtohinnoitteludokumentoinnin  tai lisäselvityksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä.

Yhteenvetona  todettakoon, että markkinaehtoperiaate ja siirtohinnoitteluoikaisu koskevat  sekä kotimaisia että rajat ylittäviä etuyhteydessä tehtyjä liiketoimia ja  kaiken kokoisia yrityksiä, mutta siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuus  koskee vain rajat ylittäviä liiketoimia erikseen säädettyjen edellytysten  täyttyessä.