Fiscales

Fiscales Oy on verotuksen, yhtiöoikeuden, laskentatoimen ja yrityskauppojen osaava ja vastuullinen asiantuntija.

Valikko

Uutiskirje 29.8.2012


Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaat luovutukset – keitä se koskee?

Verolainsäädäntö mahdollistaa käyttöomaisuusosakkeiden verovapaan luovutuksen tiettyjen edellytysten täyttyessä. Perusedellytykset on kirjattu lakiin elinkeinotulon verottamisesta (EVL) 6 b §:ään. Ko. pykälässä säädetään, että tiettyjen yhteisöjen saamien käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa.

Pykälässä viitatulla yhteisöllä tarkoitetaan mm. osakeyhtiötä tai osuuskuntaa jäljempänä esitetyin poikkeuksin. Verovapaus koskee vain elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita, jos

a)   ne on omistettu vähintään vuoden ajan yhtäjaksoisesti ja

b)   omistusosuus myytävässä yhtiössä on vähintään 10 % (osakepääomasta).

Omistusraja on verovelvolliskohtainen eikä konsernikohtainen. Lisäksi säännös koskee vain osakeyhtiön osakkeita, mutta ei esimerkiksi osuuskuntien tai yhtymien osuuksia.  Sillä, onko luovuttaja julkisesti noteerattu vai noteeraamaton yhtiö, ei ole merkitystä. Luovutusvoiton verovapaus koskee myös vastaavia ulkomaisia yhteisöjä, jos luovutettavat osakkeet liittyvät yhteisön Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.

Verovapaussäännösten ulkopuolelle on erikseen rajattu

-   pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön omistamat osakkeet

-   kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeet tai sellaisen osakeyhtiön osakkeet, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa

-   sijoitus- vaihto- ja rahoitusomaisuuteen kuuluvat osakkeet

 

Verovapaussäännösten soveltamisesta käytännössä

Verovapaussäännösten soveltamisen tulkintatilanteet koskevat useimmiten sitä, ovatko luovutuksen kohteena elinkeinotoimintaan kuuluvat käyttöomaisuusosakkeet vai eivät. Käytännössä joudutaan tällöin ottamaan kantaa sekä tulolähteeseen että omaisuuslajiin, koska vain elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvat käyttöomaisuusosakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti.

Verovelvollisella voi olla kolme tulolähdettä

-     Elinkeinotoiminnan tulolähde (ns. EVL-tulolähde)

-     Maatalouden tulolähde (ns. MVL-tulolähde)

-     Muun toiminnan eli henkilökohtainen tulolähde (ns. TVL-tulolähde)

EVL:n omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat puolestaan kuulua

-     Käyttöomaisuuteen

-     Vaihto-omaisuuteen

-     Sijoitusomaisuuteen

-     Rahoitusomaisuuteen

Näiden lisäksi yhteisöllä voi olla liiketoimintaan kuulumattomia osakkeita, jotka kuuluvat ns. muun toiminnan tulolähteeseen (TVL-tulolähde) sekä maatalouden tulolähteeseen (MVL-tulolähde) kuuluvia osakkeita.

Käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten esimerkiksi maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella ensisijaisesti käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen esimerkiksi silloin, kun niiden omistamisen tarkoituksena on lisätä tai muuten edistää yrityksen suoritteiden menekkiä taikka turvata tai helpottaa liikkeen tarvitsemien tuotannontekijöiden hankkimista.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet.  Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös ns. strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja. Muuhun kuin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot ovat veronalaisia. Veronalaisia ovat siten sijoitus-, vaihto- ja rahoitusomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot. Jos yhteisön omistamat osakkeet eivät kuulu EVL-tulolähteeseen, luovutukseen ei sovelleta verovapaussäännöstä.

Soveltuvatko säännökset pienyhtiöille?

Lähtökohtaisesti osakeluovutusten verovapaussäännökset on tarkoitettu koskemaan kaikkia edellytykset täyttäviä verovelvollisia. Mutta käytännössä on havaittavissa – hieman kärjistäen todeten – että pienyritysten osalta verovapauden soveltaminen on lähes järjestäen evätty. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole yrityksen koolle asetettu mitään rajoitteita ja näin ollen se voi soveltua sekä suurelle kansainväliselle yhtiölle että pienelle kotimaiselle yhtiölle. Lain esitöissä tosin viitataan siihen, että EVL 6 b § on tarkoitettu nimenomaan suurten konsernien osakeomistusjärjestelyjen helpottamiseen. Koska säännöksen soveltamista ei ole muilta yrityksiltä kuitenkaan evätty, soveltuu säännös muihinkin.

Vaikka kokokysymys eri yhteyksissä ainakin välillisesti esille nousee, olennaisempana kriteerinä lienee kuitenkin yhtiöiden välinen liiketoiminnallinen yhteys (esim. strateginen omistus). Asiaa kuvaa hyvin Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisu 2010:50.  Ko. KHO:n ratkaisu oli negatiivinen, koska käyttöomaisuuskriteeristö ei täyttynyt (osakkeiden omistusaika- ja omistusosuuskriteeri täyttyi). Ratkaisevaksi tekijäksi muodostui liiketoiminnallisen yhteyden katkeaminen jo viisi vuotta ennen osakkeiden luovuttamista. Ennen tätä ratkaisua KHO:n kantana on ollut se, että osake voidaan lukea käyttöomaisuuteen, jos osakasyhtiö toimii samalla toimialalla tai lähitoimialalla. Lisäksi tytär- ja sisaryhtiöiden osakkeet on katsottu kuuluvan käyttöomaisuuteen, vaikka yhtiöt toimisivat eri toimialallakin. Käytännön epävarmuutta kuvaa melko hyvin Helsingin hallinto-oikeuden päätös (5.12.2008 nro 081306/6), jossa oli kysymyksessä yhden henkilön yhtiö ja EVL-status hyväksyttiin. Asiasta oli valitettu KHO:een, muta KHO ei antanut lupaa.  Joka tapauksessa pienetkin yhtiöt voivat olla verovapaussäännöksen soveltamisen piirissä. Jos KHO olisi antanut valitusluvan, olisi tämä tapaus ollut tässä mielessä mielenkiintoinen päätös.

Sellaisessa tilanteessa, jossa EVL 6 b §:n perusedellytykset täyttyvät ja myyjän on pitkäaikaisen omistuksen nojalla pienyhtiökonsernin emoholdingyhtiö, voi verovapauden esteeksi muodostua käytännössä se, että myyjäyhtiö tulkitaan TVL-yhtiöksi tai saatu tulo TVL-tulolähteen (ns. henkilökohtaisen/muun toiminnan tulolähteen) tuloksi.  Käytännössä täysin passiiviset yksityishenkilöiden sijoitusyhtiöt tulkitaankin lähes poikkeuksetta TVL-yhtiöiksi ainakin osakemyyntien osalta.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että erityyppisten holdingyhtiöiden osalta oikeustila on jokseenkin epäselvä ja eri oikeusasteissa on ratkaistavana useita tapauksia aihealueelta.

Luottamuksensuojasta

Sen lisäksi, että elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden tulkintaan liittyy useita käytännön näkökohtia, on käytännössä jouduttu painimaan myös ns. luottamuksensuojan kanssa. Esimerkiksi kun yritys on vuodesta toiseen ilmoittanut veroilmoituksellaan osakkeet elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluviksi, myyntitilanne laukaisee verottajan mielenkiinnon ja verottaja ottaa asiaan kantaa monesti vasta ensimmäistä tässä vaiheessa ja ”tuomiona” kovasti usein todetaan, että osakkeet kuuluvatkin henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

KHO on ottanut useaan otteeseen kantaa luottamuksen suojan antamiseen tai sen epäämiseen.  Jo edellä viitatussa KHO:n ratkaisussa (2010:50) verovelvollinen oli muun ohessa vedonnut luottamuksen suojaan siten, että osakkeet olivat olleet aina niiden hankinnasta lähtien kirjanpidossa ja veroilmoituksella ilmoitettu käyttöomaisuuteen kuuluviksi eikä tähän ollut aikaisemmin puututtu. KHO perusteli kieltävää kantaansa toteamalla, että

”Asiassa ei ole ilmennyt, että myöskään veroviranomainen olisi antanut kirjallista tai suullista ohjetta siitä, että kysymyksessä olisi yhtiön käyttöomaisuusosakkeet tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut nimenomaisesti osakkeiden luonteen. Viranomaisen noudattamalla käytännöllä tarkoitetaan nimenomaista kannanottoa juuri sellaiseen asiaan, josta nyt on kysymys. Käytäntö muodostuu verotuksen yhteydessä tehdyistä päätöksistä ja annetuista ennakkotiedoista. Näin ollen yhtiö ei saa asiassa luottamuksensuojaa.”

KHO:n ratkaisussa 2010:64 viitattiin niin ikään luottamuksensuojaan, vaikka ratkaisun perusydin olikin tulolähteen ja omaisuuslajin määrittäminen. Tapaukseen sovellettiin EVL 6 b §:n verovapaussäännöksiä. Luottamuksensuojan osalta tapauksen tilanteessa yhtiötä oli verotettu vuonna 1996 EVL:n mukaan, mutta vuonna 1997 verotus oli siirretty TVL:n mukaan verotettavaksi. Vuoden 1998 lähtien verotus oli taas toimitettu EVL:n mukaan ja vuonna 2000 lähipiirilainojen korot oli erotettu elinkeinotuloista TVL-tulolähteeseen. Osakkeet myytiin vuonna 2004. Verotuksessa tehdyt ratkaisut ja toimenpiteet osoittivat, että tulolähdekysymys oli tutkittu, kun osa tuloista oli siirretty toiseen tulolähteeseen ja pääosin verotus oli tapahtunut EVL:n mukaan viimeiset vuodet.