Fiscales
Valikko

 


Uutiskirje 23.7.2012

Tutkimus- ja kehittämismenojen lisävähennys verotuksessa

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain (28.12.2012/992/2012) mukaan kotimaisella elinkeinotoimintaa harjoittavalla osakeyhtiöllä ja osuuskunnalla sekä vastaavan ulkomaisen oikeushenkilön Suomessa olevalla kiinteällä toimipaikalla on oikeus tehdä lisävähennys työntekijöilleen maksamiensa tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen perusteella. Nykyisellään laki on voimassa vuosina 2013 – 2015, mutta viimekeväisessä verokehysriihessä hallitus esitti lain voimassaoloajan lyhentämistä vuosiin 2013 ja 2014 (tämä muutos ei ole vielä kuitenkaan lainvoimainen).

Uuden lain osalta on olennaista tiedostaa, mitä tutkimus- ja kehitystoiminnalla tarkoitetaan, kuka vähennyksen voi tehdä, mistä sen voi tehdä ja mikä sellaiseksi hyväksytään. Verohallinto antoi 28.6.2013 ohjeen tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä, jossa se on pyrkinyt selkiyttämään tätä asiakokonaisuutta. Lisäksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan sisältöä on kuvattu tarkemmin myös OECD:n Frascati-käsikirjassa, ja lähtökohtaisesti ko. käsikirjan mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnaksi katsottava toiminta katsotaan myös verotuksessa lisävähennykseen oikeuttavaksi tutkimus- ja kehitystoiminnaksi.

Yleisesti ottaen tutkimus- ja kehittämistoiminta on luovaa työtä, jonka tavoitteena on ko. toimintaa harjoittavan yrityksen näkökulmasta kehittää jotain uutta – säännöksen soveltamisen edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että hankeen tuloksena syntyisi aineetonta omaisuutta. Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla voidaan esimerkiksi pyrkiä hankkimaan uutta tietoa ilmiöiden ja havaittavissa olevien tosiseikkojen perusperiaatteista. Sillä tarkoitetaan myös tutkimusta, joiden tavoitteena on uusien tietojen ja taitojen hyväksikäyttämien uusien tuotteiden, prosessien tai palveluiden kehittämisessä tai nykyisten vastaavien parantamisessa. Lisäksi sillä tarkoitetaan olemassa olevan tieteellisen, teknisen, liiketoiminta- ja muun relevantin tiedon ja taitojen hankkimista, yhdistämistä, muokkaamista ja käyttöä suunnitelmien ja järjestelyiden tai mallien laatimiseksi uusille, muutetuille tai parannetuille tuotteille, prosesseille tai palveluille.

Lisävähennyksen perusteena olevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeen on liityttävä yrityksen omaan liiketoimintaan. Yrityksen omaan liiketoimintaan liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa voi olla esimerkiksi se, että yritys kehittää uuden myytävän tuotteen tai palvelun tai tutkii keinoja niiden kehittämiseksi. Tutkiminen ja kehittäminen voivat liittyä myös esimerkiksi yrityksen prosesseihin.

 

Esimerkki: Puhdistusjärjestelmän tai sen osan kehittäminen on tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jos järjestelmän kehittäminen ei olisi mahdollista nykyisen tietämyksen ja asiantuntemuksen perusteella. Jos puhdistusjärjestelmän kehittäminen perustuu olemassa olevaan ja testattuun teknologiaan, järjestelmän kehittäminen ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Huomionarvoista onkin se, että jos yritys ostaa vain jonkin koneiston tai laitteen omaan käyttöönsä ja käyttää sitä, se ei vielä tarkoita, että kyseessä olisi tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta voi kohdistua myös itse liiketoiminnan harjoittamiseen. Tällainen tutkimus- ja kehittämistoiminta voi liittyä esimerkiksi uusien brändien luomiseen tai uuden tuote- tai palvelukonseptin kehittämiseen. Palveluliiketoiminnassa tapahtuvaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa voi puolestaan olla uusien palveluiden kehittämisen lisäksi esimerkiksi uusien tutkimusmenetelmien ja -mittareiden sekä elektronisten palveluiden kehittäminen tai liiketoimintaan liittyvien tuntemattomien riskien selvittäminen.

 

Esimerkki: Yritys käynnistää tutkimuksen, joka käsittää nykyisen tuotantoprosessin teknisten ongelmien analysoinnin sekä vaihtoehtoisten tuotantomenetelmien ja -tapojen tutkimisen. Tavoitteena on saada uutta informaatiota, jonka avulla voidaan kehittää tuotantoprosessia entistä joustavampaan muotoon, jossa koneet tuottaisivat kolmea eri tuotetta päivässä yhden sijaan. Tutkimuksesta syntyy raportti, jossa kuvataan tutkittuja ratkaisuja ja niiden vaikutuksia. Tällaista toimintaa pidetään tutkimus- ja kehittämistoimintana.

Sen sijaan rutiiniluonteisen tuotteiden, palveluiden tai toiminnan kehittämisen ei ole katsottu olevan tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Myöskään yleistä hallinnollista tai myyntiin ja markkinointiin liittyvää työtä ei lueta tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmän piiriin kuten ei myöskään opetus- tai koulutustoimintaa. Erot varsinkin tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä opetus- ja koulutustoiminnan välillä saattavat olla vähäisiä ja aiheuttaa pään vaivaa. Käytännössä tiedon keruu sekä sen tallentaminen ja analysointi, hallinnollinen ja juridinen työ sekä markkinatutkimukset ja tieteelliset, tekniset, kaupalliset ja rahoitukseen liittyvät toimet uusien tuotteiden tai palveluiden käyttöönottamiseksi tai markkinoille tuomiseksi voivat lukeutua määritelmän alle vain silloin, kun ne yksinomaan liittyvät tutkimus- ja kehitystoiminnan hankkeeseen.

Ratkaisevana ja olennaisena tekijänä tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrittelyssä ja erottamisessa muusta toiminnasta on siihen liittyvä uutuus sekä tieteellinen ja/tai teknologinen epävarmuus ongelman ratkaisussa (esim. kun ratkaisu ongelmaan ei ole saatavilla nykyisen tiedon tai nykyisten menetelmien avulla.)

 

Esimerkki: Lääkealalla rutiiniluonteinen ruumiinavaus kuoleman yhteydessä tai lääkäreiden ottamat veri- ja bakteerikokeet eivät lukeudu tutkimus- ja kehittämistoiminnan määritelmän alle, mutta sen sijaan, mikäli verikokeet ovat osa uuden lääkkeen testausta tai uuden lääkkeen lanseerausta, ovat ne tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

 

Esimerkki: Päivittäinen lämpötila- tai säätietojen kerääminen ja tallentaminen ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa, mutta sen sijaan uusien menetelmien testaaminen, kuinka ennustaa säätä tai uusien menetelmien tutkiminen ja kehittäminen, kuinka tulkita dataa, ovat.

Huojennuksen tarkoituksena on tukea nimenomaan yrityksen omaa liiketoimintaansa varten harjoittamaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Siten toisen yrityksen käyttöön tuotettu tutkimus- ja kehittämistoiminnan työ ei oikeuta lisävähennykseen. Jos koko konsernin yhteinen tutkimus- ja kehittämistoiminta on keskitetty yhteen tai useampaan erilliseen yhtiöön, voidaan tätä toimintaa Verohallinnon käsityksen mukaan pitää kyseisten tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittavien yhtiöiden omana, lisävähennykseen oikeuttavana toimintana.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan on tapahduttava hankkeen muodossa, sen on oltava ajallisesti rajattu tavoitteellinen kokonaisuus, jonka keskeisenä piirteenä on suunnitelmallisuus. Hankkeella on oltava tarkoitus ja ennalta määrätty tavoite, ja sen toteuttamisvaihtoehdot, osallistujat ja heidän tehtävänsä, työ ja kustannusarvio on määriteltävä etukäteen.

 Lisävähennyksen perusteena ovat yrityksen työntekijöilleen maksamat tutkimus- ja kehittämis-toiminnan palkat ja lisävähennyksen saakin tehdä vain yrityksen omaan liiketoimintaan liittyvän tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistuvien palkkojen perusteella. Ratkaisevaa siten on työtehtävien varsinainen sisältö.

Lisävähennyksen määrä on 100 prosenttia yrityksen vähennysvaatimuksen perusteeksi ilmoittamista tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeeseen kohdistuvista välittömistä palkoista. Lisävähennyksen verovuosikohtainen enimmäismäärä on 400 000 euroa ja vähimmäismäärä 15 000 euroa. Lisävähennystä ei näin ollen myönnetä lainkaan, jos vähennettävä määrä jäisi verovuonna alle 15 000 euron. Mikäli lisävähennyksen perusteena olevat palkat ylittävät 15 000 euron alarajan, ne luetaan lisävähennyksen laskentaperusteeseen koko määrästään. Jos yrityksen lisävähennyksen perusteena olevat palkat ylittävät 400 000 euron verovuosikohtaisen rajan, yritys voi kuitenkin tehdä lisävähennyksen 400 000 euron osalta.

Lisävähennystä ei myönnetä, jos yritys saa samaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeeseen muuta kotimaista tai ulkomaista valtiontukea, joka perustuu kokonaan tai osittain samoihin lisävähennysvaatimuksen perusteena oleviin palkkakuluihin.