Fiscales
Valikko

 


Uutiskirje 25.11.2010

Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus

Ns. lääkäriyhtiöiden arvonlisäverotuksesta on taas marraskuussa tullut uutta oikeuskäytäntöä. Nytkin ilmestyneessä oikeustapauksessa palvelu katsottiin arvonlisäverolliseksi työvoiman vuokraukseksi.

Verohallinto on keväällä 2010 antanut ohjeen terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotuksesta (28.05.2010). (Lähde www.vero.fi.)

Vaikka ohjeessa edelleen todetaan lääkäripalvelujen arvonlisäverottomuus pääsäännöksi, pitää ainakin Turun alueen arvonlisäverottaja arvonlisäverottomuutta tietyiltä osin tulkinnanvaraisena ja opastaa verovelvollista pyytämään omasta tilanteestaan ennakkoratkaisun. Tulkinnanvaraisuus liittyy erityisesti tilanteeseen, jossa yksityinen lääkäriosakeyhtiö myy lääkäripalveluja potilaille erillisessä, ei lääkäriyhtiön varsinaisissa omissa toimitiloissa, vaan suuremmassa lääkärikeskuksessa.

Olkaa tietoisia arvonlisäverotuksen tulkintaongelmista ja harkitkaa oman arvonlisäverovelvollisuusasemanne selvittämistä ennakkoratkaisulla.

Lisätietoja asiasta antaa Kirsi Patrikainen ja Erja Valtare, p. 02 2519000 tai kirsi.patrikainen(at)fiscales.fi & erja.valtare(at)fiscales.fi.




Verohallinnon ohjeesta 28.05.2010:

Arvonlisäverolain 34 §:n 1 momentin mukaan terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Veroa ei myöskään suoriteta, kun hoitotoimen harjoittaja luovuttaa hoidon yhteydessä hoitoon tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. Arvonlisäverolaissa terveyden- ja sairaanhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, jos kysymyksessä on: 1. valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon toimintayksikössä annettava hoito tai yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitettu hoito; 2. sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity. Lisäksi eräät terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät tavarat ja palvelut ovat verottomia (AVL 36 §). Yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa on määritelty terveyden- ja sairaanhoitopalvelut. Palveluja voivat antaa palvelujen tuottajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat. Palvelujen tuottaja on sellainen henkilö, yhtiö, osuuskunta, yhdistys, muu yhteisö tai säätiö, joka ylläpitää terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä sekä sairaankuljetuspalveluja tarjoava itsenäinen ammatinharjoittaja. Palvelujen tuottajalla on oltava lupaviranomaisen myöntämä lupa terveydenhuollon palvelujen antamiseen. Itsenäinen ammatinharjoittaja on terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö) tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) tai henkilö, jolla on oikeus käyttää ammattihenkilön ammattinimikettä (nimikesuojattu ammattihenkilö). Itsenäisen ammatinharjoittajan tulee tehdä kirjallinen ilmoitus toiminnastaan aluehallintoviranomaiselle ennen kuin hän antaa laissa tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluja.Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja aluehallintovirastot pitävät yhdessä valtakunnallista tietojärjestelmää (yksityisten palvelunantajien rekisteri). Tietojärjestelmään kuuluu erillisenä osana rekisteri yksityisistä terveydenhuollon palvelujen tuottajista ja itsenäisistä ammatinharjoittajista. Ilmoituksenvaraisista itsenäisistä ammatinharjoittajista rekisteriin merkitään mm. annettavat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut sekä paikka, jossa palveluja annetaan. Luvanvaraisten palvelujen tuottajista rekisteriin merkitään mm. palveluala ja haettavan luvan perusteella annettavien terveydenhuollon palvelujen sisältö sekä niiden suunniteltu laajuus kussakin toimintayksikössä ja toimipaikassa. Valtion tai kunnan ylläpitämässä terveydenhuollon yksikössä annettu hoito on arvonlisäverotonta. Verosta on vapautettu myös sellainen yksityinen terveyden- ja sairaanhoito, joka kuuluu yhteiskunnan valvonnan piiriin. Yksityisen palveluntuottajan myymät terveyden- ja sairaanhoitopalvelut ovat verottomia, jos palveluntuottaja on merkitty yksityisten terveydenhuollon palvelujen antajien rekisteriin.

Terveydenhuoltohenkilöstön vuokraus ja veroton terveydenhoitopalvelun myynti
Terveydenhuoltohenkilöstön vuokraus on arvonlisäverollista (KHO 2003/242). Korkeimman hallinto-oikeuden antamassa ratkaisussa 2009/1043 erilaisten terveyden- ja sairaanhoidon palvelukokonaisuuksien myynti julkisen terveydenhuollon yksiköille katsottiin arvonlisäverolliseksi työvoiman vuokraukseksi. KHO 2009/1043: Erikoislääkäriyhtiöt A Oy ja B Oy myivät muun ohella erilaisia terveyden- ja sairaanhoidon palvelukokonaisuuksia julkisen terveydenhuollon yksiköille. Palvelukokonaisuuden sisältö määräytyi palvelun tilaajan tarpeiden perusteella. Yhtiöt laskuttivat palveluista niiden tilaajaa, joka puolestaan laskutti potilasta tämän saamasta hoidosta. Palvelun tilaaja maksoi yhtiöille tarvittaessa myös lääkäreiden matka- ja majoituskustannukset sekä päivärahat. Julkisen terveydenhoidon yksikkö hoiti lakien ja määräysten edellyttämät tehtävänsä, yhteydenpidon ulkopuolisiin ja viranomaisiin sekä hankki tarvittava luvat. Julkisen terveydenhuollon yksikkö myös luovutti yhtiöiden palveluksessa olevien lääkäreiden käyttöön korvauksetta palvelun suorittamisessa tarvittavat tilat, potilastiedot, avustavan henkilöstön sekä hoiti ajanvarauksen. Palvelun tilaajalla oli oikeus ohjeistaa lääkäreitä toimenpiteiden suorittamisessa. Yhtiöt vastasivat palveluksessaan olevien lääkäreiden toiminnasta ja palvelussuhteen ehdoista, kuten palkoista. Yhtiöiden potilasvahinkovakuutus korvasi potilaille aiheutuvat potilasvahingot potilasvahinkolain mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelukokonaisuuden olennainen sisältö oli luovuttaa A Oy:n ja B Oy:n palveluksessa olevien työntekijöiden työpanos palvelun tilaajan käyttöön. Yhtiöt eivät luovuttaneet palvelua suoraan potilaille vaan julkiselle terveydenhuollon yksikölle. A Oy ja B Oy eivät näiden palvelujen osalta myöskään ylläpitäneet mitään terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, vaan toiminta tapahtui julkisen terveydenhuollon yksiköiden ylläpitämissä yksiköissä. Tämän vuoksi ja kun arvonlisäverotonta voi olla vain luvanvarainen ja asianmukaisesti hyväksytty terveyden- ja sairaanhoitopalvelu, kysymys ei ollut arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta verottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynnistä vaan verollisesta työvoiman vuokrauksesta. Sillä seikalla, että A Oy:llä ja B Oy:llä oli ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan lääninhallituksen lupa yksityisen terveydenhuollon palvelujen antamiseen, ei ollut julkiselle terveydenhuollon yksiköille myytävien palvelujen arvonlisäverokohtelun suhteen merkitystä, koska lupa ei koskenut tällaista työvoiman vuokraustoimintaa. A Oy:n ja B Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa julkisen terveydenhuollon yksiköille myymistään terveyden- ja sairaanhoidon palvelukokonaisuuksista. KHO perusteli päätöstään sillä, että palvelua ei luovutettu suoraan potilaille yhtiön itsensä ylläpitämässä yksikössä. Julkisen terveydenhuollon yksikkö huolehti potilastiedoista, ajanvarauksesta sekä avustavasta henkilöstöstä. Hallituksen esityksen arvonlisäverolaiksi 88/1993 perusteluissa on todettu, että terveyden- ja sairaanhoitopalvelun verottomuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, ketä palvelusta laskutetaan. Veroa ei ole suoritettava esimerkiksi hoitopalvelusta, jonka sairaala ostaa lääkärikeskukselta siten, että lääkärikeskus laskuttaa sairaala, joka puolestaan laskuttaa asiakasta. Yksityisten palveluntuottajien rekisteriin merkityn palveluntuottajan julkisen terveydenhuollon yksiköille on verotonta esimerkiksi silloin, kun palvelu suoritetaan palveluntuottajan tiloissa.




Marraskuussa 2010 ilmestynyt uusi tapaus :



















Helsingin HAO

Diaarinumero:


05582/10/8203

Antopäivä:


04.11.2010

Taltio:


10/0950/4

Diaarinumero: 05582/10/8203 Taltionumero: 10/0950/4 Antopäivä: 4.11.2010 Yhtiön harjoittama röntgenlääkäripalvelujen myynti tapahtuu terveyskeskusten tiloissa osittain yksiköiden omilla tai toisen yhtiön laitteilla ja yhteistyössä yksikön tai toisen yhtiön henkilökunnan kanssa. Yhtiö ei harjoita yksityistä röntgenlääkärin vastaanottotoimintaa terveyskeskuksissa. Yhtiön röntgenlääkärien antama palvelu ei ole itsessään sellainen hoitotoimenpide, jota varten potilaat hakeutuisivat vastaanotolle. Potilaat hakeutuvat muiden lääkäreiden hoitoon ja yhtiön röntgenlääkäri suorittaa toimialansa mukaiset röntgenlääkärin tehtävät. Näissä olosuhteissa hoidettavat potilaat ovat terveyskeskusten potilaita, eivät yhtiön yksityispotilaita. Kun otetaan huomioon, että yhtiö tarjoaa sopimusperusteisesti röntgenlääkäripalveluja julkisen terveydenhuollon yksiköille joko suoraan tai toisen yhtiön kautta, hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön röntgenlääkärin työpanos luovutetaan kyseisille terveydenhuollon yksiköille eikä yhtiön toimesta suoraan potilaille. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä, että terveydenhuollon sopimusyksiköissä hoidettavana olevat potilaat olisivat tietoisia tai sopineet siitä, että heille annettavasta röntgenlääkäripalvelusta vastaa yhtiö. Sillä seikalla, että yhtiöllä on muualle lupa yksityisten terveydenhuoltopalvelujen antamiseen ja kysymyksessä olevalla toisella yhtiöllä, jolle palvelut myydään, on myös lupa yksityisen terveydenhuollon palvelujen antamiseen, ei ole myytävien röntgenlääkäripalvelujen arvonlisäverokohtelun suhteen merkitystä. Yhtiöllä ei ole yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain mukaista lupaa nyt kysymyksessä olevaan toimintaan. Kyse on lähinnä työvoiman vuokraustoimintaan rinnastettavan palvelun luovuttamisesta terveydenhuollon yksiköille eikä palvelun luovuttamisesta yhtiön toimesta suoraan potilaalle. Näissä olosuhteissa kysymys ei ole arvonlisäverolaissa tarkoitetusta verottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynnistä, vaan verollisesta työvoiman vuokrauksesta. Arvonlisäverolaki 34 §, 35 § ja 36 § 5 kohta