Fiscales
Valikko

 


Uutiskirje 9.6.2014

Alihintaisesta luovutuksesta syntyneen tappion verokohtelu – KHO:n päätös 2014:85

Korkeimman hallinto-oikeuden torstaina 22.5. antama ratkaisu asiassa 2014:85 koski luovutustappion vähennyskelpoisuutta tilanteessa, jossa A oli myynyt pörssiyhtiön osakkeet omille lapsilleen alle osakkeiden käyvän arvon ja alittaen osakkeiden hankintahinnan. Osakkeita myytiin kahtena ajankohtana ja molemmilla kerroilla kauppahinta ylitti lahjanluonteiselle kaupalle asetetun ¾ rajan, eli kauppaa ei katsottu lahjanluonteiseksi. Näin ollen myöskään TVL 47.5 § koskien hankintamenon jakamista vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osuuteen ei tullut sovellettavaksi. Jos osakkeet olisi luovutettu niiden käyvistä arvoista, ensimmäisestä luovutuksesta olisi syntynyt tappio ja jälkimmäisestä voitto.

A oli vaatinut tappioiden vähentämistä kokonaisuudessaan saamistaan luovutusvoitoista, mutta verotusta toimitettaessa tappioita ei hyväksytty vähennettäviksi miltään osin. Oikaisulautakunta hyväksyi tappioiden vähentämisen siten, että osakkeiden hankintahinnasta vähennettiin niiden luovutuspäivän käypä arvo luovutushinnan sijasta. Näin ollen vain ensimmäisestä luovutuksesta syntyi tappio, josta vain em. tavalla laskettu osuus katsottiin vähennyskelpoiseksi. Muuta tappiota ei katsottu todelliseksi eikä näin ollen vähennyskelpoiseksi.

A:n valitettu asiasta hallinto-oikeus katsoi osakkeiden luovutuksen tapahtuneen lähiomaiselle käypää arvoa olennaisesti alemmalla arvolla ja se piti syntynyttä luovutustappiota todellisena ja aitona vain siltä osin kuin se johtui osakkeiden pörssikurssien mukaisen arvon alenemisesta. Hallinto-oikeus ei muuttanut oikaisulautakunnan päätöstä. KHO myönsi A:lle valitusluvan ja tutki asian. KHO päätyi samaan kuin hallinto-oikeus aikaisemmin viitaten perusteluissaan ainoastaan hallinto-oikeuden esittämiin perusteluihin, jotka nekään eivät ole kovin laajat.

KHO:n ratkaisu selventää jossain määrin sitä, miten alihintaisesta luovutuksesta syntyvää tappiota kohdellaan verotuksessa silloin, kun luovutushinta kuitenkin ylittää ¾ luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta. Ratkaisusta voi päätellä, että tällaisissa tilanteissa tappiota ei pidetä todellisena eikä vähennyskelpoisena siltä osin, kuin se johtuu lahjoitustarkoituksesta.

Ratkaisua voidaan pitää hieman yllättävänä huomioon ottaen KHO:n aikaisemmassa alihintaista luovutusta koskevassa ratkaisussa 2002:24 ottama kanta, jonka mukaan omaisuuden hankintameno määriteltiin tiukasti lain sanamuodon perusteella. Tappion vähennysoikeutta koskeva lainsäädäntö ei ole tänä aikana kokenut muutoksia eikä laissa ole säännöksiä, jotka koskisivat tappion vähennyskelpoisuutta alihintaisen luovutuksen tilanteissa, joissa luovutushinta kuitenkin ylittää ¾ omaisuuden käyvästä arvosta. Tästä syystä olisi ollut toivottavaa, että KHO olisi tuoreessa ratkaisussaan perustellut muuttuneen kantansa laajemmin ja näin osaltaan selkiyttänyt oikeustilaa.