Valtiovarainministeriö asetti 20.12.2011 pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaisesti työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää elinkeinoverotuksen uudistamista kilpailukyvyn ja veropohjan turvaamiseksi. Rakenteellisina uudistuksina työryhmä on tarkastellut konserniverotusjärjestelmän uudistamista ja tulolähdejaon poistamisen mahdollisuuksia. Veropohjan turvaamiseen ja kansainväliseen voitonsiirtoon liittyvinä kysymyksinä työryhmä on arvioinut korkovähennysoikeuden rajoittamista, yhteisöjen kotipaikan määrittelyä ja Suomen verotusvallasta poistumista.

Alun perin asiantuntijaryhmän määräaika oli 31.3.2013 asti, mutta työryhmän määräaikaa jatkettiin 30.6.2013 asti. Asiantuntijaryhmän muistio julkaistiin 20.6.2013.


Asiantuntijaryhmän esitykset lyhyesti

Asiantuntijaryhmä esittää, että konserniverotusjärjestelmän valmistelua jatkettaisiin ensisijaisesti konsernin yhteisverotusmallin pohjalta. Jatkovalmistelussa ja järjestelmää valittaessa olisi otettava huomioon EU:ssa ja EU-valtioissa tapahtuva lainsäädännön kehittyminen.

Tulolähdejaon osalta työryhmä katsoo, että osakeyhtiön kaikkea tulonhankkimistoimintaa tulisi verottaa yhtenä kokonaisuutena yhtenäisin perustein elinkeinoverolain mukaan. Jatkovalmistelussa olisi arvioitava, missä muodossa uudistus tulisi toteuttaa ja miten asiasta säädettäisiin muiden yritysmuotojen osalta.

Työryhmä piti yleistä yhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoitussäännöstä tarkoituksenmukaisempana kuin kohdennettua säännöstä. Korkovähennysoikeuden rajoitussäännös tuli voimaan 1.1.2013 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Lisäksi työryhmä esittää, että yhteisön yleisen verovelvollisuuden määräävä kotipaikka määräytyisi myös tosiasiallisen johtopaikan perusteella

Liitteessä ovat asiantuntijaryhmän kannanotot. Seuraavassa tarkastellaan asiantuntijaryhmän esitysten mahdollisia vaikutuksia tiivistetysti yritysten näkökulmasta siinä määrin kuin se tässä vaiheessa on mahdollista. Nimittäin asiantuntijaryhmän muistiossa esitykset eivät ole vielä sillä tasolla, että tässä vaiheessa voitaisiin puhua uudistuksen vaikutuksista yksityiskohtaisesti. Jatkovalmisteluissa tulee ottaa huomioon esityksessä esitetyt seikat kokonaistarkasteluna ja hienosäätö vaikuttaa lähes kaikkiin esitettyihin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi valittava konserniveromalli on tiiviisti sidoksissa valittaviin tappiontasaussäännöksiin, jotka taas ovat tiukassa kytköksessä tulolähdekysymyksiin jne.

 

Konsernin yhteisverotusmallin vaikutuksista

Konsernin yhteisverotusmallissa yksittäisten konserniyhtiöiden elinkeinotoiminnan tulokset laskettaisiin elinkeinoverolain mukaisesti ja näin saadut tulokset laskettaisiin yhteen emoyhtiön tasolla. Konsernin yhteisverotus ei siten muuttaisi yksittäisten konserniyhtiöiden elinkeinotoiminnan tuloksen laskemista nykyisestä. Jos verovuoden aikana yksittäinen konserniyhtiö on tehnyt tappiota, voitaisiin tappio käyttää toisen konserniyhtiön voittoa vastaan. Asiantuntijaryhmän linjausten valossa nykyisin voimassa olevasta konserniavustusjärjestelmästä luovuttaisiin. Konserniyhtiöiden verotuksellisen tuloksen tasaaminen olisi kuitenkin myös jatkossa mahdollista, mutta konsernin tuloksen tasaaminen olisi veroilmoituksella tehtävä verotettavan tulon tasaus. Nykyisestä varojen siirrosta yhtiöiden välillä näin ollen luovuttaisiin, joten samalla yhtiöoikeudellinen ongelma poistuisi eikä myöskään kirjanpidollista menon ja tulon kirjausta enää jatkossa tehtäisi. Lähtökohtaisesti uusikaan järjestelmä ei sallisi kuitenkaan rajoja ylittävää tuloksentasaamista. Huomionarvoista on, että käytännössä monia kysymyksiä jää vielä tässä vaiheessa auki – esimerkiksi konsernirakenteen muutoksen yhteydessä tappio on saatettu käyttää toisen konserniyhtiön hyväksi eikä se välttämättä seuraa konsernista irtautuvaa tytäryritystä jne. Myös verovastuukysymykset edellyttävät vielä tarkempaa sääntelyä.

 

Tulolähdejakosäännösten muutosten vaikutuksista

Tulolähdejaon poistaminen erityisesti osakeyhtiöiltä on ollut keskustelujen kohteena jo pitkään. Kun tulolähdejaon poistamisen seurauksena esimerkiksi tappioiden vähennysoikeus laajenisi osakeyhtiöissä merkittävästi, jää kysymykseksi mm. se, miten tämä otettaisiin huomioon eri yritysmuodossa toimittaessa. Se, poistuisiko tulolähdejako myös muissa yritysmuodoissa toimivilta yrityksiltä, jää jatkoselvitettäviin asioihin.

Elinkeinoverolain soveltamisalan laajentaminen osakeyhtiöiden kaikkeen tulonhankkimistoimintaan

tarkoittaisi myös sitä, että asunto-osakeyhtiöt, keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt ja yleishyödylliset osakeyhtiöt tulisivat elinkeinoverolain soveltamisalan piiriin. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotusasema voitaneen kuitenkin säilyttää entisellään viittaamalla näiden toimijoiden osalta tuloverolain säännöksiin (TVL 22 ja 23 §:ään).

Jo nykyisin osakeyhtiömuotoisten yritysten nettovarallisuuslaskennassa on otettu kaikkien tulolähteiden varat ja velat huomioon – toisin kuin toiminimien ja henkilöyhtiöiden tapauksissa. Osakeyhtiöiden tulolähdejaon poistaminen voisi pahimmillaan tarkoittaa muutosta myös tähän. Seurattavaksi asiaksi jatkovalmisteluissa tulee mm. mahdollisen uuden omaisuuslajin eli ns. sijoitusluonteisen omaisuuden käyttöönoton vaikutukset. Toisiko se mukanaan muutoksia esimerkiksi juuri nettovarallisuuslaskentaan tai peräti esimerkiksi sukupolvenhuojennussäännösten soveltamiseen? Jouduttaisiinko jatkossa eri tilanteissa ”avaamaan taseita” jne.? Myös esimerkiksi arvopapereiden, kiinteistöjen ja eräiden muiden erien kuten johdannaisten omaisuuslajikysymykset jäävät vielä tässä vaiheessa ilman tarkempaa määrittelyä. Erityisesti em. osalta luovutusvoittojen ja –tappioiden käsittelyn näkökulmasta asialla on olennainen merkitys.

Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaiden luovutusvoittojen näkökulmasta tulolähdejakosäännösten muuttaminen tuo mukanaan omat kysymyksensä. Jos tulolähdejaosta osittainkin luovutaan, asia saatetaan ratkaista kovinkin suoraviivaisesti siten, että muun toiminnan tulolähteeseen nykyisin kuuluvan omaisuuden tilalle saatettaisiin luoda uusi omaisuuslaji elinkeinoverolain sisälle – kuten edellä on todettu. Uusi omaisuuslaji kattaisi merkittävän osan nykyisin muun toiminnan eli ns. henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvista omaisuuseristä, joita käytetään tulonhankkimistoiminnassa. Luonteeltaan nämä varat ovat sijoitusluonteista omaisuutta. Tällaisen omaisuuden verokohtelun tulisi työryhmän käsityksen mukaan olla neutraalia suhteessa tuloverolain mukaan verotettavaan omaisuuteen, jotta tulolähdejaon poistaminen ei lisäisi eri toimintamuotojen välisiä eroja. Sijoitusluonteisen omaisuuden luovutusvoitto olisi näin ollen veronalaista tuloa ja luovutuksesta syntyneen tappion vähennyskelpoisuus olisi rajattu tuloverolakia vastaavalla tavalla.

Verolainsäädäntö sisältää nykyisin joukon säännöksiä, joita sovelletaan vain tietyssä tulolähteessä. Tulolähdejaon poistamisella on luonnollisesti omat vaikutuksensa myös näihin säännöksiin.

 

Tappiontasaussäännösten muutosten vaikutuksista

Tappiontasaussäännösten mahdollisten muutosten olennaisimmat vaikutukset asiantuntijaryhmän linjausten valossa ovat paljolti sidoksissa tulolähdejaon tulevaisuuteen. Jos tulolähdejaosta luovutaan, tappiontasaus laajenisi koko yrityksen toimintaan – siis yli tulolähderajojen. Paitsi, että tämä toisi selkeyttä ja keventäisi yritysten hallinnollista taakkaa, jättäisi se vielä avoimeksi kysymyksen omistajanvaihdos- ja yritysjärjestelytilanteissa eli täydellinen tappiontasausjärjestelmä ei välttämättä olisi jatkossakaan.

Tietyissä omistajavaihdostilanteissa tappioiden käyttöoikeus menetetään, jollei Verohallinto myönnä erillistä lupaa niiden hyväksikäytölle. Tappioiden lupamenettelyä arvioidaan kuitenkin parhaillaan Euroopan unionin valtiontukisääntelyn kannalta, kun korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tappioiden lupamenettelyn yhteensopivuudesta Euroopan unionin valtiontukisääntelyn kanssa. Ennakkoratkaisupyynnön käsittely Euroopan unionin tuomioistuimessa on tällä hetkellä vielä kesken, joten nykysääntelyn EU-oikeudellinen asema on epäselvä.

Tappioiden vähennysoikeutta on rajoitettu omistusosuuden suhteen myös yritysjärjestelyissä. Nykysääntelyn mukaan esimerkiksi yhteisöjen sulauduttua tai yhteisön jakauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen tai jakautuneen yhteisön tappio, mikäli vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen tai jakautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Tällä hetkellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana tappioiden vähennysoikeus rajat ylittävässä sulautumisessa. Korkein hallinto-oikeus pyysi Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, tuleeko toisessa jäsenvaltiossa asuneen yhtiön sillä harjoitetusta toiminnasta syntyneet tappiot hyväksyä vähennettäväksi vastaanottavan kotimaisen yhtiön verotuksessa yhtiöiden sulautuessa.

 

Korkovähennysoikeuden rajoittamisen laajentamisen vaikutuksista

Tällä hetkellä korkojen vähennysoikeuden rajoittaminen on rajattu EVL-toimintaan. Työryhmän esityksen mukaan rajoitussäännökset tulisi laajentaa myös TVL-toimintaan. Tämä laajentaisi säännöksiä siten myös mahdollisesti esimerkiksi kiinteistösijoitustoimintaan. Työryhmän mukaan soveltamisalueen laajentamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota tulolähdejaon jatkovalmistelussa.

 

Yhteisön verotuksellisen kotipaikan säännösmuutosten vaikutuksista

Työryhmä ehdottaa Suomen verotusvallan laajentamista siten, että yhteisö olisi Suomessa yleisesti verovelvollinen myös sillä perusteella, että sillä on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka. Nykyisen sääntelyn mukaan yhteisöllä katsotaan olevan asuinpaikka Suomessa, jos se on perustettu tai rekisteröity Suomen lainsäädännön mukaan. Tosiasiallisen johtopaikan lisääminen yhteisön verotuksellisen asuinvaltion perusteeksi Suomessa olisi työryhmän mukaan perusteltua, koska sääntely, jossa sekä yhteisön rekisteröintipaikka että tosiasiallinen johtopaikka muodostavat yhteisölle yleisen verovelvollisuuden, on kansainvälisesti yleinen.

Kotipaikkasääntelyn muuttamista voidaan pitää perusteltuna siksi, että Suomen alueellinen verotusvalta laajenisi muutoksella samanlaiseksi kuin useiden muiden valtioiden ja se soveltuisi nykyistä paremmin kansainvälisten kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen. Muutos mahdollistaisi sen, että kotimaiset yhteisöt voisivat olla edelleenj Suomessa verosopimuksen mukaan asuvia, vaikka ne olisivat verosopimuksessa tarkoitettuja kaksoisasujia.

Työryhmän mukaan kotipaikkasäännösmuutoksen yhteydessä olisi erikseen arvioitava tarve maastapoistumistilanteiden verotuksen (ns. exit tax) laajemmalle sääntelylle. Työryhmä toteaa tässä yhteydessä myös, että sääntelyssä tulee ottaa huomioon EU:n tuomioistuimen viimeaikainen ratkaisukäytäntö sekä sääntelyn kehittyminen muissa valtioissa.

Työryhmä katsoo, että mikäli yhteisöjen verotuksellisen asuinvaltion sääntelyä muutetaan, lainsäädäntöön tulisi ottaa säännökset varojen arvostamisesta maahanmuuttotilanteissa. Työryhmä katsoo myös, että varojen arvostamisesta olisi säädettävä, vaikka yhteisöjen verotuksellista asuinpaikan määrittelyä ei muutettaisi. Sääntelyä tarvitaan jo nykyisellään kiinteän toimipaikan tilanteissa.


LIITE

Konserniverotus – työryhmän kannanotto

Eri konserniverotusmallien tarkastelu osoitti, että ei ole olemassa yksiselitteisesti parasta konsernien verotusjärjestelmää. Valinta eri mallien välillä riippuu siitä, miten erilaisia tekijöitä painotetaan. Konserniverotusjärjestelmän tulisi olla sellainen, että se ottaa riittävällä tavalla huomioon konsernin taloudellisena kokonaisuutena ja siten toteuttaa verotuksen neutraalisuutta sen suhteen, harjoitetaanko toimintaa yhtenä yrityksenä vai konsernin muodossa. Järjestelmän tulee olla yksinkertainen, selkeä ja hallinnollisesti toimiva sekä niveltyä hyvin muuhun verojärjestelmään. Se ei saisi synnyttää jännitteitä suhteessa muuhun lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi osakeyhtiölainsäädäntöön.

Tarkastelluista vaihtoehdoista konsernin yhteisverotusmalli täyttää monia konserniverotusjärjestelmän uudistamiselle asetettuja tavoitteita. Konsernin yhteisverotusjärjestelmä erilaisine variaatioineen on käytössä useissa Euroon unionin jäsenvaltioissa. Se on kansainvälisesti tunnettu ja sen rakentamisessa voitaisiin hyödyntää ulkomailla saatuja kokemuksia. Konsernin yhteisverotusmallissa konsernia verotetaan yhtenä taloudellisena kokonaisuutena säilyttäen kuitenkin konserniin kuuluvien yhtiöiden erillinen tuloksenlaskenta verotusta varten. Malli lieventäisi nykyiseen järjestelmään liittyviä varojen siirrosta johtuvia yhtiöoikeudellisia ongelmia. Yhteisverotusmalli ei sisällä nykyiseen konserniavustukseen kuuluvaa varojen siirtoa. Yhteisverotusmalli turvaisi suurelta osin sekä konsernina toimivan yrityksen tarpeet konserniyhtiöiden tulosten yhdistämiseen että Suomen verotusvallan ja veropohjan säilymisen. Kuitenkin olisi seurattava EU-oikeuden kehitystä ja erityisesti sen vaikutusta ulkomaisten lopullisten tappioiden käsittelyyn.

Yhteisverotukseen hakeuduttaisiin vapaaehtoisesti ja siinä tulisi pysyä vähintään 3 – 5 vuoden ajan. Jatkovalmistelussa tulee ratkaista muun muassa järjestelmään kuuluvien konserniyhtiöiden, verovastuuseen sekä omistusrajoihin liittyvät kysymykset.

Ruotsissa asetetun työryhmän (Företagsskattekommitté) yhtenä tarkastelukohteena on Ruotsin konserniverotus. Euroopan unionissa on käsiteltävänä CCCTB-ehdotus, joka sisältää varsin pitkälle menevän konserniyhtiöiden yhteisverotuksen konserniyhtiöiden välisten liiketoimien tulosvaikutteisuuden eliminointeineen ja rajat ylittävine elementteineen. Myös EU-oikeuden tulkinnasta on odotettavissa jatkossa lisää ratkaisuja. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon konserniverotuksen jatkovalmistelussa ja järjestelmää valittaessa.

 

Tulolähdejako – työryhmän kannanotto

Työryhmä on selvittänyt tulolähdejaon poistamisen mahdollisuutta erityisesti osakeyhtiön näkökulmasta. Työryhmä katsoo, että osakeyhtiöiden kaikkea tulonhankkimistoimintaa tulisi verottaa yhtenä kokonaisuutena yhtenäisin perustein elinkeinoverolain mukaan. Jatkovalmistelussa olisi arvioitava, missä muodossa uudistus tulisi toteuttaa ja miten asiasta säädettäisiin muiden yritysmuotojen osalta.

Uudistus edellyttää laaja-alaista lainvalmistelua, jossa on otettava huomioon muun muassa muutoksen vaikutukset verojärjestelmän rakenteeseen, erityismuotoisiin osakeyhtiöihin, muiden yritysmuotojen verotukseen, tappiontasaukseen, konserniverotukseen, korkorajoitussäännöksiin, kansainvälisiin tilanteisiin ja verosopimusten tulkintaan. Lisäksi siirtymäsääntely on arvioitava erikseen. Työryhmä pitää tärkeänä, että uudistus ei johda veropohjan kaventumiseen ja eri toimintamuotojen välisten erojen kasvamiseen.

 

Tappiontasaus – työryhmän kannanotto

Carry-back -menetelmä (tappio voitaisiin vähentää aikaisempien vuosien voitoista) heikentäisi verotulojen ennustettavuutta, sillä menetelmän aiheuttama verotuottovaikutus vaihtelee vuosittain riippuen yritystoiminnan voitollisuudesta ja käytettävissä olevista vanhoista tappioista. Menetelmän käyttöönotto olisi kuntataloudelle huomattavan ongelmallista, sillä kunnat joutuisivat palauttamaan yrityksille verotuloja erityisesti tilanteissa, joissa kuntien rahoitustilanne on muutoinkin vaikea.

Carry-back -menetelmä aiheuttaisi myös merkittäviä hallinnollisia kustannuksia Verohallinnolle. Kun otetaan lisäksi huomioon, että menetelmä ei ole kansainvälisesti laajasti käytössä, työryhmä ei suosittele carry back -menetelmän käyttöönottoa.

Tappioiden ajallisesti rajoittamaton vähennysoikeus merkitsisi verotuottomenetyksiä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että tappioiden vähennysoikeutta rajoitetaan EU-valtioissa yleisesti joko määrällisesti tai ajallisesti, työryhmä katsoo, ettei tappioiden vähennysoikeutta tulisi muuttaa tältä osin.

Työryhmän näkemyksen mukaan omistajanvaihdoksiin liittyvä tappioiden lupamenettely on hallinnollisesti raskas ja sopii huonosti nykyiseen verotusmenettelyyn. Työryhmä katsoo, että lupamenettelystä tulisi luopua ja tappioiden siirtymistä pitäisi käsitellä normaalissa verotusmenettelyssä.

Tappioiden vähennysoikeuden edellytyksistä omistajanvaihdostilanteissa olisi säädettävä erikseen. Työryhmän käsityksen mukaan jatkovalmistelussa tulisi omistajanvaihdostilanteiden lisäksi arvioida tappioiden siirtyminen yritysjärjestelyissä. Molemmissa tarkasteluissa on otettava huomioon EU:n hankkeet verotusvallan turvaamiseksi ja aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi sekä OECD:n viimeaikaisissa raporteissa esitetyt näkökulmat.

 

Yhtiön korkovähennysoikeuden rajoittaminen – työryhmä esittää jatkoselvitystä

Yhtiön korkovähennysoikeuden rajoittamisen suhteen työryhmä ei antanut erillistä kannanottoa, vaan viittaa jatkoselvitystarpeeseen.

Eduskunta antoi hallituksen esityksestä korkovähennysoikeuden rajoittamiseksi lausuman, jossa se muun muassa edellytti valtiovarainministeriön seuraavan lainmuutoksen vaikutuksia. Lisäksi eduskunta edellytti, että valtiovarainministeriö arvioi lain kehittämistarpeita saadun tiedon sekä elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän työn perusteella ja ryhtyy tarvittaviin toimiin lainsäädännön edelleen kehittämiseksi.

Työryhmä katsoo, että korkovähennysoikeuden rajoitussäännökset olisi laajennettava tuloverolain mukaan verotettavaan muun toiminnan tulolähteeseen. Tältä osin työryhmä viittaa loppuraportin tulolähdejakoa käsittelevään osaan. Työryhmä pitää tärkeänä, että korkovähennysoikeuden rajoitussääntelyn laajentamiseen muuhun toimintaan kuin nykyisin elinkeinoverolain mukaan verotettavaan tulolähteeseen kiinnitetään huomiota tulolähdejaon jatkovalmistelussa.

 

Yhteisön verotuksellinen kotipaikka – työryhmän kannanotto

Työryhmä ehdottaa Suomen verotusvallan laajentamista siten, että yhteisö olisi Suomessa yleisesti verovelvollinen myös sillä perusteella, että sillä on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka. Tosiasiallisen johtopaikan lisääminen yhteisön verotuksellisen asuinvaltion perusteeksi Suomessa olisi perusteltua, koska sääntely, jossa sekä yhteisön rekisteröintipaikka että tosiasiallinen johtopaikka muodostavat yhteisölle yleisen verovelvollisuuden, on kansainvälisesti yleinen. Tällainen sääntely on vertailuvaltioista esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Alankomaissa, Norjassa ja Tanskassa. Lisäksi kaksoisasujatilanteet ratkaistaan verosopimuksissa yleensä siten, että verosopimuksessa tarkoitettuna asuinvaltiona pidetään valtiota, jossa tosiasiallinen johtopaikka on. Myös verosopimuksissa kaksoisasujatilanteiden ratkaisuna käytetyssä sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisessä sopimuksessa tosiasiallisella johtopaikalla on yleensä suuri merkitys. CCCTB:ssä kaksoisasujatilanteet ratkaistaan tosiasiallisen johtopaikan perusteella.

Kotipaikkasääntelyn muuttamista voidaan pitää perusteltuna siksi, että Suomen alueellinen verotusvalta laajenisi muutoksella samanlaiseksi kuin useiden muiden valtioiden ja se soveltuisi nykyistä paremmin kansainvälisten kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen. Muutos mahdollistaisi sen, että kotimaiset yhteisöt voisivat olla edelleen Suomessa verosopimuksen mukaan asuvia, vaikka ne olisivat verosopimuksessa tarkoitettuja kaksoisasujia. Kotipaikkasääntelyn muuttamiseen liittyy tarve säädellä laajemmin maastapoistumistilanteiden verotuksesta. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita ratkaisuja maastapoistumistilanteiden verotuksesta, jotka ovat selkeyttäneet EU-oikeuden suhdetta maastapoistumisveroihin. Tuomiot on otettava huomioon säädettäessä yhteisöjen verotuksesta maasta poistuttaessa. Niillä on erityisesti merkitystä yhteisöjen siirtäessä verotuksellista asuinpaikkaansa tai toimintojaan jäsenvaltiosta toiseen Euroopan unionin alueella tai Euroopan talousalueella. Sääntelyssä voitaisiin lähteä siitä, että verovelvollinen voisi valita, maksaako se maastapoistumisveron heti vai pyytääkö se maksulle lykkäystä. Lainsäädännössä olisi erikseen ratkaistava, voidaanko lykkäyksen edellytykseksi asettaa vakuus ja voidaanko lykkäysajalta periä korkoa. Muun muassa Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa ollaan muuttamassa maastapoistumisverosääntelyä. Muutosesitysten mukaan lykkäys edellyttäisi vakuutta ja lykkäysajalta perittäisiin korko.

Säädettäessä Suomessa maastapoistumisveroista olisi seurattava, miten vastaava sääntely toteutetaan muissa valtioissa. Lykkäysmahdollisuus voitaisiin rajata tilanteisiin, joissa siirto tehdään Euroopan talousalueelle. Yhteisöjen maastapoistumisverotuksen säännöksiä mahdollisesti muutettaessa on lisäksi erikseen arvioitava, voidaanko samassa yhteydessä tarkastella myös luonnollisten henkilöiden maastapoistumisverotusta. Kotipaikkasääntelyn muuttamisen vaikutus kiinteän toimipaikan syntymiseen lähinnä johtopaikan perusteella sekä konserniverotukseen olisi lisäksi otettava huomioon.

Kotipaikkasääntelyn muuttaminen lisäisi tarvetta säätää varojen arvostamisesta tilanteissa, joissa ulkomaisesta yhteisöstä tulee Suomessa verovelvollinen. Verovelvollisuus voi merkitä joko Suomessa asumista tai rajoitettua verovelvollisuutta täältä saadusta tulosta. Työryhmä katsoo, että mikäli yhteisöjen verotuksellisen asuinvaltion sääntelyä muutetaan, lainsäädäntöön olisi otettava säännökset varojen arvostamisesta maahanmuuttotilanteissa. Työryhmä katsoo myös, että varojen arvostamisesta olisi säädettävä, vaikka yhteisöjen verotuksellista asuinpaikan määrittelyä ei muutettaisi. Sääntelyä tarvitaan jo nykyisellään kiinteän toimipaikan tilanteissa.

Kotipaikkasääntelyn mahdollinen muuttaminen sekä maastapoistumisverotuksesta ja Suomeen siirtyvien varojen arvostamisesta säätäminen edellyttävät kansainvälisen vertailun laajentamista ja eri valtioissa vireillä olevien lainsäädännön muutoshankkeiden seuraamista.

 

Kiinnostuitko - ota yhteyttä

Fiscalesin veroasiantuntija Erja Valtare
Erja Valtare
Puh. +358 500 789 220