Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hinnoittelua samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa. Konsernin sisäisiä liiketoimia ovat esimerkiksi rahoitustoimet, kuten yhtiöiden väliset lainat, tavaroiden tai palvelujen myynti tai korvaus aineettomien oikeuksien hyödyntämisestä.
Markkinaehtoperiaate
Siirtohinnoittelun perusperiaatteena on markkinaehtoperiaate, jonka mukaan etuyhteydessä olevien osapuolten välisissä liiketoimissa on noudatettava samoja hinnoittelu- ja muita ehtoja, joita käytettäisiin vastaavissa olosuhteissa toisistaan riippumattomien osapuolten välillä. Yritykset ovat etuyhteydessä, jos toisella osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa.
Siirtohinnoittelu mielletään usein pelkästään konsernin sisäisiin, rajat ylittäviin liiketoimiin. Markkinaehtoperiaatetta tulee kuitenkin noudattaa myös kahden suomalaisen etuyhteydessä olevan yrityksen välisissä liiketoimissa. Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:ssä säädetään siirtohinnoitteluoikaisusta, jos siirtohinnoittelussa on poikettu markkinaehtoperiaatteesta, jonka johdosta verovelvollisen verotettava tulo on pienentynyt tai tappio suurentunut. Ko. säännöksen mukaan veroviranomaisilla on oikeus oikaista yhtiön tulo sellaiseksi kuin jos markkinaehtoperiaatetta olisi noudatettu. Tällöin tuloon lisätään määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.
Dokumentointivelvollisuus
Verovelvollisen on lisäksi edellytysten täyttyessä dokumentoitava etuyhteysyritysten välillä tehdyt liiketoimet. VML 14a §:n mukaan dokumentointivelvollisuus koskee vain sellaisia etuyhteydessä tehtyjä liiketoimia, joissa liiketoimen toinen osapuoli on ulkomaalainen. Edellytys voi täyttyä myös ulkomaalaisen yrityksen ja sen Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan välisissä liiketoimissa. Dokumentointivelvollisuus ei koske kuitenkaan lainkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on alle 250 henkilöä ja jonka liikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Lisäksi vapauttamisen edellytyksenä on, että yrityksen tulee täyttää mikroyritysten sekä pk-yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (2003/361/EY) tarkoitetut yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pk-yrityksen tunnusmerkit – kuten että kokorajojen ylittymistä arvioitaessa otetaan huomioon koko konsernin taloudelliset tiedot.
VML 14b §:ssä on lueteltu tiedot, jotka siirtohinnoitteludokumentointiin on sisällytettävä. Verovelvollisen on esitettävä siirtohinnoitteludokumentointi 60 päivän kuluessa veroviranomaisen pyynnöstä. Verovuoden siirtohinnoitteludokumentointi on kuitenkin oltava esitettävissä aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä. Siirtohinnoittelun dokumentointivelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan VML 32 §:n 4 momentin perusteella määrätä verovelvolliselle enintään 25 000 euron suuruinen veronkorotus. Veronkorotus voidaan määrätä myös, jos verovelvollinen on esittänyt siirtohinnoitteludokumentoinnin tai lisäselvityksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä.
