Euroopan komissio antoi joulukuussa 2021 direktiiviehdotuksen, jonka mukaan suurten konsernien tulisi jatkossa maksaa tietty minimimäärä veroa. Direktiiviehdotus perustuu OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development) kansainvälisen tuloverotuksen uudistamishankkeeseen, ja osana hanketta annettuihin minimiverotasoa koskeviin mallisääntöihin. Valtioneuvosto lähetti direktiiviehdotusta koskevan kirjelmän eduskunnalle helmikuussa 2022, ja kokonaisuudessaan hankkeen on tarkoitus edetä nopealla aikataululla niin Suomessa kuin EU-tasolla.

 

Minimiveroa koskevan sääntelyn tavoitteet

 

Suurten konsernien minimiveroa koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on, että konserneja verotettaisiin jatkossa vähintään tietyn minimitason mukaisesti riippumatta siitä, missä toimintaa harjoitetaan. Tällä pyrittäisiin haitallisen verokilpailun minimointiin ja veropohjan rapautumista ja voiton siirtoa koskeva hankkeen (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS-hanke) toimeenpanon jälkeen vielä jäljelle jääneiden tuloveropohjan murenemiseen ja voittojen siirtoon liittyvien ongelmien torjumiseen. Paikoitellen sääntely muistuttaakin muun muassa Suomessa käytössä olevaa väliyhteisösääntelyä, jolla on pyritty ehkäisemään tulonsiirtoa matalasti verotettuihin valtioihin, ja siten myös aggressiivista verosuunnittelua.

 

Minimiveroa koskevan direktiiviehdotuksen sisältö

Minimiverosääntely tulisi direktiiviehdotuksen mukaan koskemaan kaikkia Euroopan unionin alueella sijaitsevia konserniyksiköitä, jotka ovat osa sellaista kansainvälistä tai kotimaista konsernia, jonka kokonaisliikevaihto on vähintään 750 miljoonaa euroa vähintään kahtena neljästä peräkkäisestä vuodesta. Konsernin toimialalla ei näin ollen olisi merkitystä arvioitaessa soveltamisalaan kuulumista.

 

Toisin kuin OECD:n minimiverotusta koskevissa mallisäännöissä, direktiiviehdotuksessa on edellä todetun mukaisesti siis ehdotettu, että säännöt soveltuisivat myös täysin kotimaisiin suuriin konserneihin, joiden liikevaihto ylittäisi 750 miljoonan liikevaihdon rajan. Tämä poikkeaminen OECD:n mallisäännöistä johtuu EU:n perusvapauksista, erityisesti sijoittautumisvapaudesta. Suomessa hallitus on suhtautunut tähän poikkeukseen toistaiseksi varauksellisesti.

 

Direktiiviehdotus sisältää sääntelykokonaisuuden, jonka seurauksena EU:n alueella otettaisiin käyttöön suurten konsernien tosiasiallinen 15 prosentin minimiverotus. Mikäli verotaso jäisi jossain konsernin toimintavaltiossa alle 15 prosentin, tulisi maksettavaksi täydennysveroa. Tarve täydennysveron maksamiselle määriteltäisiin laskemalla yhdessä valtiossa sijaitsevien konserniyksiköiden direktiiviehdotuksen sisältämien säännösten mukaisesti määritellyt veropohjat ja verot. Veropohjat ja verot laskettaisiin erikseen yhteen, minkä jälkeen yhteenlaskettu verojen määrä jaettaisiin veropohjalla. Tällä laskentatavalla saataisiin suhdeluku, joka kuvaisi konsernin veroastetta valtiossa, ja tätä suhdelukua tulisi verrata minimiverotasovaatimukseen. Näin ollen minimitasoa tultaisiin arvioimaan valtiokohtaisesti.

 

Minimiverotason toteutumiseksi direktiiviehdotus sisältää säännöt tuloksi lukemisesta (Income Inclusion Rule, IIR) ja aliverotetuista suorituksista (Under Taxed Payments Rule, UTPR), kun edellä kuvattu suhdeluku jäisi alle minimiverotason. Näillä säännöillä maksettavaksi tuleva täydennysvero allokoitaisiin konserniyksiköiden ja valtioiden välillä. Jäsenvaltioilla olisi tosin myös mahdollisuus säätää kansallisesta täydennysverosta, joka otettaisiin huomioon määriteltäessä täydennysveron tarvetta ja määrää.

 

Tuloksi lukemista koskevaa sääntöä sovellettaisiin ehdotuksen mukaan lähtökohtaisesti siinä valtiossa, jossa konsernin ylin emoyhtiö sijaitsee. Emoyhtiön maksettavaksi tulisi täydennysvero, jos jonkin suoraan tai välillisesti omistetun konserniyhtiön verotaso jäisi alle minimitason. Tuloksi lukemista koskeva sääntö olisi ensisijainen sääntö minimiverotuksen toteuttamiseksi.

 

Toissijaisesti tietyissä tilanteissa, joissa verotusta ei tapauskohtaisista olosuhteista johtuen     toteutettaisi tuloksi lukemista koskevan säännön mukaan, toteutettaisiin se niin sanotun aliverotettujen suoritusten säännön nojalla. Tämän säännön perusteella perittävä täydennysvero kohdistettaisiin konserniyksiköiden ja siten myös jäsenvaltioiden välille noudattaen erillistä allokaatiokaavaa.

Lopuksi

 

Tavoitteena on, että uusia sääntöjä tultaisiin soveltamaan pääosin vuoden 2023 alusta. Direktiiviehdotus ei kuitenkaan sisällä tarkkoja säännöksiä siitä, millä mekanismilla täydennysvero kansallisesti käytännössä tulisi toteuttaa. Jo nyt Valtioneuvosto on todennut, että minimiverotusta koskevan sääntelyn käyttöönotto tulee hyvin todennäköisesti aiheuttamaan huomattavaa hallinnollista taakkaa niin soveltamisalaan kuuluville yrityksille kuin myös Verohallinnolle.

 

Sääntelyn tavoitteet ovat kuitenkin kunnianhimoiset ja kannatettavat, vaikka sääntelyn varsin teknisen ja monimutkaisen luonteen perusteella jääkin nähtäväksi, miten sääntely tulee käytännössä toteutumaan ja onko sillä mahdollista puuttua tehokkaasti haitalliseen verokilpailuun. Seuraamme mielenkiinnolla hankkeen etenemistä.

 

Kiinnostuitko - ota yhteyttä

Fiscalesin tax manager Niina Tuovinen
Niina Tuovinen
Puh. +358 44 712 9358