Yhteisöjen verotuksen muutoksia vuoden 2021 alusta alkaen

Olemme valikoineet tähän blogiin muutaman kiinnostavan yhteisöjen verotukseen liittyvän uudistuksen, joita koskeva lainsäädäntö astui voimaan vuoden 2021 alusta.

Henkilöstöantien verotukseen liittyvää lakiuudistus on herättänyt paljon keskustelua ja mielenkiintoa. Olemme käsitelleet aihetta laajemmin blogissamme, jonka voit lukea täältä.

Yritysten verotukseen liittyvistä Brexitin aiheuttamista verotuksen muutoksista voit lukea aihetta käsittelevästä päivittyvästä blogikirjoituksestamme.

Konsernivähennys

Tasavallan presidentti vahvisti 30.12.2020 hallituksen esityksen uudeksi laiksi Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä. Lakimuutoksella Suomi pyrkii saattamaan kansallisen lainsäädäntönsä vastaamaan sille EU-oikeudesta tulevia velvoitteita.

Uudistuksen myötä Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopulliset tappiot otetaan huomioon sen suomalaisen emoyhtiön verotuksessa erillisenä konsernivähennyksenä. Vähennys tehdään elinkeinotoiminnan tuloksesta samalla tavalla kuin annettu konserniavustus. Vähennyksen voi tehdä ensimmäisen kerran vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa.

Konsernivähennyksen voivat tehdä konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu konserniavustuksen saajana tai antajana toimiva osakeyhtiö tai osuuskunta. Emoyhtiön tulee pykälän mukaan omistaa tytäryhtiön osakepääomasta tai osuuksista välittömästi vähintään yhdeksän kymmenesosaa. Konsernivähennyksen voisi tehdä välillisen omistuksen perusteella poikkeuksellisesti silloin, kun emo- ja tytäryhtiön välissä olevien kaikkien omistusketjuyhtiöiden verotuksellinen kotipaikka on sama kuin sillä tytäryhtiöllä, jonka lopullisten tappioiden vähentämisestä emoyhtiön verotuksessa on kyse. Lisäedellytyksenä olisi, että näiden yhtiöiden verotuksellinen kotipaikka olisi myös verosopimuksen mukaisesti tuossa ETA-valtiossa.

Lopullisilla tappioilla tarkoitetaan tappioita, joita tytäryhtiö tai mikään muu taho ei ole voinut eikä tulevaisuudessakaan voi hyödyntää tytäryhtiön verotuksellisessa kotipaikassa tai muualla

Työpanososinko

Verotuksessa työpanokseen perustuva osinko on ansiotulona verotettavaa palkkaa tai työkorvausta siltä osin kuin osingon jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuluvan henkilön työpanos. Osinko verotetaan saajansa ansiotulona, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksen perusteella osinko maksetaan.

Työttömyysetuuksien rahoituksesta annettuun lakiin tehdyn muutoksen johdosta tuloverolain 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettu työpanokseen perustuva osinko katsotaan jatkossa vastikkeeksi työstä ja luetaan täten mukaan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevaan työansioon. Työpanokseen perustuvien osinkojen lukeminen mukaan työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevaan työansioon laajentaa vakuutettavien ansioiden piiriä nykyisestä ja edellyttää työnantajalta työttömyysvakuutusmaksun maksamista myös näiden suoritusten osalta. Työnantajan tulee ilmoittaa työpanokseen perustuvat osingot tulorekisteriin omalla koodillaan. Vuoden 2021 työttömyysvakuutusmaksuprosentit ovat palkansaajille 1,40 % ja työnantajille 0,50 % (2.169.000 euroa ylittävältä osalta 1,90 %).

Mainitusta muutoksesta johtuen työpanososinkoa ei voida enää pitää verotuksellisesti varteenotettavana vaihtoehtona palkita ja sitouttaa työntekijöitä.

Työsuhdeoptiot

Työsuhdeoptioiden perusteella merkittävistä alihintaisista osakkeista muodostuu niiden merkitsijälle tietyissä tilanteissa verotettavaa ansiotuloa siltä osin, kun osakkeesta maksettu merkintähinta alittaa osakkeen merkintähetken mukaisen käyvän arvon. Vuoden 2020 loppuun asti alihintainen työsuhdeoptioetu luettiin työttömyysetuuksien rahoituksesta annettua lakia sovellettaessa työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleviin työansioihin riippumatta siitä, milloin optio tosiasiallisesti käytettiin. Rahoituslakiin tehdyn täsmennyksen myötä jatkossa työttömyysvakuutusmaksun perusteena oleviin työansioihin luettaisiin sellaiset alihintaiset työsuhdeoptioedut, jotka tosiasiallisesti käytettäisiin vuoden kuluessa työsuhdeoption saamisesta, sillä etua pidetään tällöin vastikkeena työstä. Alihintaisista työsuhdeoptiosta saadun edun perusteella on suoritettava kaikki työnantajan ja työntekijän työttömyysvakuutusmaksut normaalin palkkatulon tapaan. Maksettujen palkkojen perusteella tulee suorittaa myös työntekijän eläkemaksu, työtapaturmavakuutusmaksu, ryhmähenkivakuutusmaksu sekä työntekijän ja työnantajan sairausvakuutusmaksut.

Kun optio käytetään aikaisintaan vuoden päästä sen saamisesta, työntekijän työpanoksella ei katsottaisi olevan välitöntä vaikutusta saatavan, alihintaan merkityn osakkeen kautta muodostuvaan edun lopulliseen määrään, eikä etua tällöin pidettäisi vastikkeena työstä. Mikäli optio käytettäisiin alle vuoden päästä sen antamisesta, saatava etu olisi työttömyysvakuutusmaksun perusteena olevaa työansiota, jos työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olisi olennaisesti alempi kuin osakkeen käypä arvo option antamishetkellä. Eron olennaisuus määritetään tapauskohtaisesti.

Työsuhdeoptiosta saatava etu kuuluu jatkossa työttömyysvakuutusmaksun perusteeseen silloin, kun työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen merkintähinta on olennaisesti alempi kuin osakkeen käypä arvo option antamishetkellä ja optio käytetään ennen kuin sen saamisesta on kulunut vähintään vuosi. Alihintaisia työsuhdeoptioetuja koskeva muutos tarkoittaa työnantajan kannalta sitä, että työsuhdeoptiosta saatava etu ilmoitetaan jatkossa tulorekisteriin vasta työsuhdeoption käyttöajankohtana eikä option antamisajankohtana, kuten aikaisemmin.

Veroasiantuntija Jere Hjelt
Jere Hjelt
Puh. +358 20 7205 498