Konsernivähennys suomalaisen konsernin emoyhtiön elinkeinotoiminnan tuloksesta
Vuoden 2021 alusta voimaan tulleen lain Euroopan talousalueella sijaitsevan tytäryhtiön lopullisen tappion konsernivähennyksestä (1198/2020) myötä suomalaiset konsernin emoyhtiöt voivat jatkossa vähentää niiden toisessa ETA-valtiossa sijaitsevan tytäryhtiön lopulliset tappiot omasta veronalaisesta elinkeinotulostaan. Konsernivähennys vähennetään samalla tavalla elinkeinotulosta kuin annettu konserniavustus. Vähennyksen voi tehdä ensimmäisen kerran vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa.
Konsernivähennykselle tiukat kriteerit
Jotta konserninvähennyksen tekeminen olisi mahdollista, tulee laissa asetettujen tiukkojen edellytysten täyttyä. Konsernivähennyksen voivat ensinnäkin tehdä vain ne Suomessa yleisesti verovelvolliset osakeyhtiöt tai osuuskunnat, jotka voivat antaa tai vastaanottaa konserniavustuslaissa (825/1986) tarkoitetun konserniavustuksen. Näin ollen konsernivähennyksen tekemiseksi tulee ottaa myös soveltuvilta osin huomioon, mitä konserniavustuslaissa säädetään. Konserniavustuksesta voit lukea tarkemmin blogistamme: Konserniavustus on tehokas tulonsiirtokeino konserniyhtiöiden välillä
Konsernivähennyslain mukaan vähennystä vaativan emoyhtiön on tullut omistaa tappiollisen tytäryhtiön osakepääomasta tai osuuksista välittömästi vähintään yhdeksän kymmenesosaa. Konsernivähennyksen voisi tehdä välillisen omistuksen perusteella poikkeuksellisesti silloin, kun emo- ja tytäryhtiön välissä olevien kaikkien omistusketjuyhtiöiden verotuksellinen kotipaikka on sama kuin sillä tytäryhtiöllä, jonka lopullisten tappioiden vähentämisestä emoyhtiön verotuksessa on kyse. Lisäedellytyksenä on, että näiden yhtiöiden verotuksellisen kotipaikan ei katsota verosopimuksen mukaan olevan jossain toisessa valtiossa.
Emoyhtiön edellä kuvattu välittömän tai välillisen omistussuhteen mukaisen omistusosuuden on tullut olla voimassa sen tappiovuoden alusta lukien, jolta olevia tappioita vaaditaan vähennettäväksi. Lain esitöiden mukaan vaadittavan omistuksen tulee lisäksi täyttyä tytäryhtiön selvitystilan päättymiseen saakka.
Konsernivähennyslaissa säädetty konsernisuhteen ajallisen olemassaolon edellytys – tappiovuoden alusta lukien − eroaa vähintäänkin lain sanamuodon perusteella vastaavasta konserniavustuslaissa säädetystä edellytyksestä: konserniavustuksen hyväksyttävyydeltä edellytetään, että emo- ja tytäryhtiön laissa tarkoitettu konserniyhteys on ollut voimassa koko sen verovuoden ajan, jolta konserniavustusta on tarkoitus antaa ja saada. Siinä missä konserniavustuksen antaminen tai saaminen ei ole mahdollista esimerkiksi purettavan tytäryhtiön viimeisen verovuoden osalta, lopullisten tappioiden vähentäminen on. Konserniavustuslaissa tarkoitettuun konsernisuhteen keston edellytykseen liittyvää oikeuskäytäntöä on runsaasti, mutta nähtäväksi jää, millaiseksi konsernivähennyslaissa tarkoitetun konsernisuhteen keston edellytyksen sisältö lopulta muodostuu.
Konsernivähennyksenä vähennettävän tappion olemassaololle ja lopullisuuden todentamiselle on asetettu useita kriteereitä
Lopullisina tappioina pidettäisiin sellaisia tappioita, joita tytäryhtiö tai mikään muu taho ei ole voinut eikä voi tulevaisuudessa käyttää tytäryhtiön verotuksellisessa kotipaikassa tai muualla. Lisäedellytyksenä on muun muassa, että tytäryhtiön toiminta on lopetettu ja tytäryhtiö on purettu. Lopullisten tappioiden tulisi olla olemassa myös tytäryhtiön kotivaltion verolainsäädännön mukaan.
Vaikka tytäryhtiön kotivaltion lainsäädännön mukaan tappion katsottaisiin olevan olemassa, voi sen vähentämisen olla oikeudellisesti rajoitettua tai kokonaan mahdotonta. Tappion lopullisuudelta edellytetäänkin EU-vero-oikeudessa vahvistetun periaatteen mukaisesti, että tappioiden vähentämisen tulee olla myös oikeudellisesti mahdollista. Mikäli tappioiden vähennyskelvottomuus tytäryhtiön verotuksessa johtuu siitä, että niiden vähennyskelpoisuus on ollut mahdollista vain rajoitetun ajan, ja tämä aikaraja on umpeutunut, ei tappiosta muodostu lopullista lain tarkoittamalla tavalla.
Konsernivähennystä vaativalle emoyhtiölle on siis asetettu korkea näyttökynnys sen tytäryhtiön tappioiden olemassaolosta, lopullisuudesta ja vähennyskelpoisuudesta.
Konsernivähennyksen määrä
Konsernivähennyksen määrä lasketaan tytäryhtiön lopullisten tappioiden määrän perusteella. Lopullisten tappioiden määrä lasketaan erikseen tytäryhtiön viimeisen kokonaisen verovuoden päättymishetken sekä purkuhetken mukaan. Määrä lasketaan molemmille ajankohdille sekä tytäryhtiön kotivaltion verolainsäädännön että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti. Lopullisen vähennyskelpoisen tappion määränä pidettäisiin alinta näin lasketuista määristä.
Konsernivähennys vähennetään emoyhtiön veronalaisesta elinkeinotulosta sinä verovuonna, jona tytäryhtiö on lopullisesti selvitystilan tai muun menettelyn kautta lakannut. Konsernivähennyksenä voidaan vähentää enintään emoyhtiön verovuoden veronalaisen elinkeinotoiminnan tuloksen verran.
On myös mahdollista, että aiemmin lopullisina pidetyt tappiot osoittautuvatkin osittain tai kokonaan käyttökelpoisiksi, jolloin liikaa tehdyn konsernivähennyksen määrä lisätään vähennyksen tehneen emoyhtiön veronalaiseen elinkeinotuloon. Lisäys tehdään sen vuoden tuloon, jona tappioiden käyttömahdollisuus ilmeni.
Konsernivähennyksen vaikutus nettokorkomenojen vähennyskelpoisuuteen
Konsernivähennyksen mahdollistanut lakiuudistus johti myös elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n korkovähennysrajoituksia koskevan sääntelyn muutokseen. Jatkossa konsernivähennys vähennetään annettua konserniavustusta vastaavalla tavalla vähennyskelvottomien nettokorkomenojen laskennan pohjana toimivasta elinkeinotoiminnan tuloksesta.
