Suomella on voimassa olevia eri valtioiden kanssa solmittuja tuloverosopimuksia tällä hetkellä reilut 70 kappaletta. Maita, joiden kanssa Suomi ei ole solminut verosopimusta, löytyy erityisesti kehittyvien maiden joukosta, joskin eniten julkisuudessa ollut verosopimukseton valtio on Portugali. Suomen ja Portugalin välillä oli verosopimus, jonka soveltaminen päättyi 31.12.2018 eikä Portugali ole hyväksynyt uutta verosopimusta.

Verosopimuksilla pyritään (vajaaverotuksen ehkäisemisen lisäksi) kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen. Kaksinkertainen verotus aiheutuu siitä, että kaksi eri maata on oman sisäisen lainsäädäntönsä perusteella katsonut olevansa oikeutettu verottamaan samaa tuloa. Verosopimuksesta ja sopimusmaasta riippuen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen toteutuu enemmän tai vähemmän tehokkaasti. Tilanteessa, jossa samaa tuloa verotetaan kahdessa eri maassa, mutta verosopimusta ei ole, kaksinkertaisen verotuksen poistaminen tapahtuu puhtaasti kyseessä olevien maiden kansallisten säännösten perusteella. Mikäli tällaisia säännöksiä ei kansallisessa lainsäädännössä ole, keinot kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi ovat vähissä.

Suomessa kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta säädetään lain nimen mukaisesti laissa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta (menetelmälaki). Todettakoon, että lakia sovelletaan myös tilanteessa, jossa Suomen ja toisen valtion välillä on voimassa oleva verosopimus, mutta verosopimustilanteessa lakia sovelletaan vain siltä osin, kuin verosopimuksessa ei toisin määrätä. Jos verosopimusta ei ole, sovelletaan yksinomaan menetelmälakia. Laki koskee tuloverotusta, joten esimerkiksi perintö- ja lahjaverot eivät ole lain piirissä. Perintö- ja lahjaverotuksen osalta todettakoon, että perintö- ja lahjaverolain 4 §:ään sisältyy säännös ulkomaisen veron hyvityksestä.

 

Ulkomaille maksetun veron hyvittämisen edellytykset

Menetelmälain perusteella Suomen verotuksessa hyvitetään vieraasta valtiosta saadusta tulosta Suomessa suoritettavasta verosta samasta tulosta vastaavalta ajalta vieraalle valtiolle maksetun veron määrä. Huomionarvoista on, että lain perusteella hyvitetään ainoastaan vieraalle valtiolle maksettu vero, ei siis esimerkiksi paikallistason veroja. Verosopimus voi sallia myös muiden kuin valtiolle maksettujen verojen hyvittämisen. Suomen verotuksessa hyvitetään ainoastaan sellaisesta tulosta maksettu vero, joka on saatu vieraasta valtiosta. Suomi ei siis myönnä hyvitystä tilanteessa, jossa tulo on saatu Suomesta, mutta toinen valtio katsoo olevansa oikeutettu verottamaan samaa tuloa esimerkiksi sillä perusteella, että kyseinen valtio pitää henkilöä oman kansallisen lainsäädäntönsä perusteella yleisesti verovelvollisena. Tällaisessa tilanteessa kaksinkertaisen verotuksen poistaminen jää toiselle valtiolle, sikäli kun kyseinen valtio oman sisäisen lainsäädäntönsä kaksinkertaisen verotuksen poistamisen tekee. Tämä poikkeaa myös verosopimuksen mukaisesta tilanteesta, jolloin myös Suomesta saadusta tulosta ulkomaille maksettu vero voi tulla huomioiduksi Suomen verotuksessa.

Menetelmälain perusteella myönnetty ulkomaisen veron hyvitys ei voi olla Suomen veroa suurempi, eli hyvitys ei voi johtaa siihen, että Suomi palauttaisi verovelvolliselle hänen toiseen valtioon maksamiaan veroja. Hyvityksen enimmäismäärä lasketaan tulolähteittäin ja luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien osalta tulolajeittain. Verovuonna hyvittämättä jäänyt määrä vähennetään verovelvollisen niin vaatiessa viitenä seuraavana verovuotena.  Verovelvollisen on siis nimenomaisesti vaadittava ulkomaisen veron hyvitystä kirjallisesti verotusta toimitettaessa. Verovelvollisen on esitettävä selvitys vieraan valtion veron määrästä ja maksuperusteesta sekä siitä, että vieraan valtion vero on suoritettu, samoin kuin muista hyvityksen antamista varten tarpeellisista seikoista. Jos verovelvollinen on osoittanut, että edellytykset hyvityksen myöntämiselle ovat muutoin olemassa, mutta hän ei pysty esittämään kaikkia edellä mainittuja selvityksiä, Verohallinto voi myöntää hyvityksen kohtuullisen määräisenä.

Kansainvälinen kaksinkertainen verotus voi siis olla täysin lainmukainen ratkaisu. Verotusmenettelylain 89 §:ssä on säädetty kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen huojentamisesta. Kyseisen lainkohdan mukaan Verohallinto voi, milloin olosuhteet ovat säälittävät tai siihen muutoin on erityistä syytä, kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tai lieventämiseksi myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen verosta. Kyseinen vapautus voidaan kuitenkin myöntää ainoastaan poikkeuksellisessa tapauksessa, ja tämäkin mahdollinen vapautus koskee ainoastaan Suomessa yleisesti verovelvollisen ulkomailta saamaa tuloa.

Kun yhtiö tai yksityishenkilö suunnittelee ulkomaille suuntautuvaa toimintaa, kannattaa veronäkökohtia arvioida esimerkiksi siitä näkökulmasta, onko Suomen ja kohdemaan välillä verosopimusta ja kuinka ulkomaille maksettu vero tulisi mahdollisesti Suomessa hyvitetyksi.

Kiinnostuitko - ota yhteyttä

veroasiantuntija-joni-korhonen
Joni Korhonen
Puh. +358 44 493 1031